Jo ennen ajanlaskumme alkua luonnonkasveista saatavia aineita kuten oopiumia ja kannabista käytettiin kivunhoitoon lääketieteellisten toimenpiteiden aikana, kun haluttiin vähentää potilaan kärsimystä tuntoaistia lamaamalla. Nykyaikaisen anestesian historian katsotaan kuitenkin alkaneen vasta 1840-luvulla, kun ilokaasun ja eetterin avulla potilaille onnistuttiin tekemään hampaanpoistoja ja muita kirurgisia toimenpiteitä kivuttomasti nukutuksessa.[1-3]
 

Potilaan kivuntunne – kirurgian haaste

Virallisen lääketieteellisen määritelmän mukaan kipu on ”epämiellyttävä aisti- ja tunnekokemus, joka liittyy kudosvaurioon tai sen uhkaan, tai tällaista kokemusta muistuttava tuntemus”[4]. Kajoavissa toimenpiteissä potilaan kokema kivuntunne saattaa aiheuttaa tahdonalaisen liikkeen lisäksi myös potilaan hermostollisista reaktioista johtuvaa tahatonta liikkumista. Tarkkuutta vaativissa kirurgisissa toimenpiteissä tämä saattaa aiheuttaa vakavia haittoja. Anestesian perimmäinen syy onkin antaa lääkärille mahdollisuus hoitaa potilasta mahdollisimman hyvin ilman, että potilas kokee kipua.

Anestesialla tarkoitetaan kiputunnottomuuden tilaa, joka saadaan aikaan yhdellä tai useammalla lääkeaineella. Yleisanestesiassa eli nukutuksessa käytetään samanaikaisesti useita lääkeaineita, joilla pyritään aikaansaamaan ja ylläpitämään tajunnanmenetys ja kiputunnottomuus sekä lamaamaan tahdonalainen lihastoiminta ja estämään hermoston reagointi. Kirurgisessa yleisanestesiassa potilas on syvässä tajuttomuuden tilassa, jossa hänen hengitystään ylläpidetään koneellisesti ja elintoimintojaan tarkkaillaan jatkuvasti. Onnistuneessa yleisanestesiassa potilas ei tunne kipua toimenpiteen aikana eikä hänelle jää nukutuksen ajalta mitään muistikuvia.[5-7] Anestesiassa lasketaan sekä tietoisuuden tason että havaitsemisen taso normaalia syvää unta alemmas lääkkeellisesti, ks. kuva.

Hengityksen mekaaninen hallinta ja seuranta kehittyvät

Ensimmäisissä nukutuksissa 1800-luvun puolivälissä käytettiin hengitettäviä kaasuja, joilla kaikilla oli omat haasteensa: ilokaasun käyttö ja annostelu oli hankalaa, eetteri aiheutti pahoinvointia ja kloroformi taas lisäsi kuolemantapauksia. 1800-luvun loppupuolella kaasujen käyttöön kehitettiin laitteita, joilla pystyttiin paremmin hallitsemaan höyryjen annostelua toimenpiteen aikana. Myöhemmin opittiin käyttämään eri kaasujen seoksia hallitusti sekä seuraamaan potilaan tilaa mm. aivosähkökäyrällä (EEG) vakaamman ja potilaille turvallisemman anestesian saavuttamiseksi. [2-3]

Suurin teknologinen harppaus otettiin 1900-luvun puolivälissä, kun hengitettävien nukutusaineiden annostelu yhdistettiin mekaanisiin hengityskoneisiin. Yleisimpien anestesiassa käytettävien aineiden vaikutukset tunnettiin, ja potilaan tilaa anestesian aikana osattiin seurata monin tavoin. Hengityskoneessa olevan potilaan hengitystä ja hapensaantia pystyttiin hallitsemaan koko toimenpiteen ajan syvässäkin nukutuksessa, mikä lisäsi anestesian turvallisuutta ja vähensi potilaan kokemia haittoja.[2-3]

Nykyään anestesiassa käytetään sekä hengitettävien kaasujen että suoneen annosteltavien lääkeaineiden yhdistelmiä: nukutusainetta käytetään potilaan nukuttamiseen, kipulääkettä kudosvauriosta syntyvän kivun torjumiseen ja lihasrelaksantteja liikkumattomuuden varmistamiseen[6]. Vaikka uusia anestesian aikana käytettäviä lääkeaineita ei ole tullut markkinoille 30–40 vuoteen, lääkkeiden yksilöllistä annostelua, ja erityisesti nukutuksen aikaista seurantaa sekä anestesian haittavaikutusten vähentämiseen tähtääviä menetelmiä kehitetään aktiivisesti[5, 8].

Tahattoman hereillä olon pelko

Potilaalle anestesia voi herättää pelkoja, joista yleisin on tahattoman hereillä olon pelko. Nukutetun potilaan hereillä olon mahdollisuudesta on tiedetty niin kauan kuin anestesioita on annettu, mutta vasta 1940-luvulla lihasrelaksanttien tultua yleiseen käyttöön potilas saattoi olla hereillä tietoisena itsestään ja ympäristöstään kykenemättä lihasrelaksaation vuoksi ilmaisemaan hereillä oloaan tai mahdollista kokemaansa kipua. Sekä anestesiassa käytettävien laitteistojen ja nukutuksen aikaisen seurannan kehittyminen että koko ajan lisääntyvä ymmärrys aivojen toiminnasta ja tietoisuuden/tiedottomuuden rajapinnasta ovat tehneet tahattomasta hereillä olosta hyvin harvinaista.[6, 9-10]

Monien kivunhoidossa ja anestesiassa käytettävien lääkeaineiden tehossa ja vaikutusnopeudessa on yksilöllisiä, potilaiden geneettisestä vaihtelusta johtuvia eroja [11]. Farmakogeneettiseen tietoon perustuva yksilöllinen lääkeannostelu lisää lääkehoidon turvallisuutta ja vähentää lääkkeiden haittavaikutuksia[12].

Lähteet:

1.  Markel H. 2013. The painful story behind modern anesthesia. PBS News Hour 16.10.2013. Viitattu 12.9.2022. 
2. Forsius A. 2003/2005. Anestesian historiaa ennen 1900-luvun alkua. Viitattu 12.9.2022. 
3. Romero-Ávila P, Márquez-Espinós C, Cabrera Afonso JR. Historical development of the anesthetic machine: from Morton to the integration of the mechanical ventilator. Braz J Anesthesiol. 2021 Mar-Apr;71(2):148-161. doi: 10.1016/j.bjane.2021.02.017. Epub 2021 Feb 10. PMID: 33894858; PMCID: PMC9373687. 
4. Kalso E. 2021. Kivun uusi määritelmä. Lääkärilehti (verkkolehti 28.4.2021). 
5. Olkkola K & Kontinen V. 2015. Anestesiologian ja tehohoidon tutkimuksen tulevaisuus. Duodecim 2015;131(20):1911-2. 
6. Yli-Hankala A & Scheinin H. 2015. Voiko anestesian syvyyttä mitata aivosähkökäyrällä? Duodecim 2015;131(20):1929-36. 
7. Laureys S. The neural correlate of (un)awareness: lessons from the vegetative state. Trends Cogn Sci. 2005 Dec;9(12):556-9. doi: 10.1016/j.tics.2005.10.010. Epub 2005 Nov 3. PMID: 16271507. 
8. Pöyhia R & Pöyhiä T. 2011. Kuka valvoo, miten potilas nukkuu? Duodecim 2011;127(9):861-3.
9. Yli-Hankala A. 1998. Nukkuuko potilaani? Duodecim 1998;114(16):1563-.
10. Ranta S ym. 1994. Hereillä olo yleisanestesian aikana. Duodecim 1994;110(21):1967-. 
11.  Terveytesi tähdet: Geenit kertovat - mutta mitä?
12. Pennanen E ym. 2021. Farmakogeneettiset testit lääkehoidon tukena. Duodecim 2021;137(5):525-32. 
13.  Terveytesi tähdet: Kerro, kerro kuvastin – kuvantamisella tietoa ihmiskehon rakenteesta ja toiminnasta
14. Laakso A ym. 2018. Valveilla olevan potilaan aivokirurgia. Duodecim 2018;134(4):325-32.