Geenitestit terveydenhuollossa

Geenitiedon yhteydessä puhutaan geeneistä ja genetiikasta sekä genomista ja genomiikasta. Genetiikka on tieteenala, joka tutkii geenejä. Genomiikka taas on tieteenala, joka tutkii genomeja eli eliön, kuten ihmisen, koko perintöainesta. Terveydenhuollossa geenitestausta voidaan hyödyntää sairauksien diagnostiikassa, seurannassa ja hoidossa sekä sairauden puhkeamisen ennustamisessa. Tämän edellytyksenä on tieto geenien muutosten ja toiminnan yhteydestä tiettyyn sairauteen. Tieto geneettisen vaihtelun merkityksestä ihmisen terveyteen ja sairauksiin lisääntyy jatkuvasti, sillä viime vuosikymmenten aikana tapahtunut teknologinen kehitys on tehnyt geenitutkimuksesta entistä halvempaa ja nopeampaa.[1–3]

Suoraviivaisinta geenitestaus on sairauksissa, joissa virhe yhdessä geenissä johtaa sairauteen. Tällöin kyse on monogeenisestä sairaudesta. Yksi tunnetuimmista esimerkeistä monogeenisistä sairauksista on perinnöllinen korkea kolesteroli eli familiaalinen hyperkolesterolemia (FH-tauti), jossa useimmiten on taustalla virhe tietyssä geenissä, mikä johtaa korkeaan veren kolesterolipitoisuuteen ja edelleen tyypillisesti sepelvaltimotaudin varhaiseen kehittymiseen[4]. Myös joissakin syöpätaudeissa testataan geenivirheitä, jotka nostavat riskiä syövän kehittymiseen ja toisaalta voivat vaikuttaa hoidon valintaan. Esimerkiksi rintasyövän ja munasarjasyövän osalta BRCA1- ja BRCA2-geenivirheiden testaus on käytössä tietyissä kliinisissä tilanteissa[5, 6].

Geenitestit ennaltaehkäisyn työkaluna
 

Sydän- ja verisuonisairauksien, diabeteksen ja monien muiden yleisten sairauksien tausta on monitekijäinen, eli sairauksien puhkeamiseen vaikuttavat sekä yksilön geenit että hänen elämäntapansa ja elinympäristönsä. Tällaisissa sairauksissa sairastumisriskiä voi alentaa ennaltaehkäisevillä toimilla, kuten seulonnoilla, elintapaohjauksella ja ennaltaehkäisevällä lääkityksellä. Ennaltaehkäisy on kuitenkin mahdollista vain, jos sairastumisriski tunnistetaan ennen sairauden puhkeamista[7]. Joillekin sairauksille on valmiita riskinarviointityökaluja, kuten kolesterolin, verenpaineen ja muiden sepelvaltimotaudin perinteisten riskitekijöiden tietoihin perustuva suomalainen FINRISKI-laskuri[8].

Monitekijäisten tautien geneettisen riskin arvioinnissa voidaan käyttää laskennallista lukua, jota kutsutaan polygeneettiseksi riskisummaksi (PRS; 7). PRS voi auttaa tunnistamaan henkilöitä, joilla ei ole perinteisiä kliinisiä riskitekijöitä, mutta joille on yksittäisistä geneettisistä riskitekijöistä kasaantunut huomattava sairastumisriski.[9, 10] Näin tunnistetut henkilöt voisivat olla osuva kohderyhmä systemaattiseen seulontaan.

Geenitestaamisen haasteita

Geenitestiä harkittaessa tulee aina tehdä eettistä pohdintaa: haluaako potilas esimerkiksi tietää riskinsä sairastua parantumattomaan tautiin? On tärkeää ymmärtää tutkittavalta pyydettävän tietoisen suostumuksen merkitys ja ulottuvuudet, sillä esimerkiksi perinnöllisten virheiden geenitesteistä saatavat tulokset eivät koske vain tutkittavaa vaan myös hänen verisukulaisiaan. Geenitiedon hyödyntäminen vaatiikin terveydenhuollon henkilökunnalta entistä laajempaa perinnöllisyyslääketieteen osaamista.[3, 11, 12]

Haasteensa geenitutkimusten hyödyntämiselle tuo myös lääketieteellisen tutkimuksen historia, kun halutaan hyödyntää väestötason tietoa, sillä historiallisesti lääketieteellinen tutkimus on painottunut eurooppalaiseen geeniperimään ja valkoihoiseen väestöön. Tämä lisää virheen mahdollisuutta geneettisesti eri taustasta tulevilla yksilöillä.[7]

Geenitiedosta hoitotyön arkipäivää

Perinteisessä sairaanhoidossa potilaan diagnoosi määrittelee hänen hoitopolkunsa sekä lääkehoitonsa, ja lääkkeen annostelu on kaikille potilaille sama. Mitä enemmän yksilöllistä tietoa potilaan hoidossa otetaan huomioon, sitä yksilöllisemmäksi hoito muuttuu. Tulevaisuudessa voidaankin mahdollisesti yhdistää yksilöllinen geenitieto ja väestöpohjainen tieto, jolloin ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä voidaan kohdistaa yksilöllisten PRS-arvojen avulla ja sairauksien hoitoa voidaan toteuttaa yksilöllisesti. Geenitieto antaa meille paremmat mahdollisuudet esimerkiksi ennaltaehkäistä sydäntapahtumista johtuvia äkkikuolemia sekä tarjota turvallisempaa ja tehokkaampaa lääkehoitoa.[2, 3, 7]

Suomessa tehdään korkeatasoista genomitutkimusta, joka hyödyttää suoraan suomalaisia potilaita  [13–15]. Keväällä 2022 eduskunnalle esitellyllä uudella genomilailla halutaan tukea genomitiedon vastuullista, yhdenvertaista ja tietoturvallista käyttöä[11, 16]. Geenitiedon lisääntyminen ja geenitestauksen vastuullinen hyödyntäminen tuokin paljon uusia mahdollisuuksia jokapäiväiseen terveyden- ja sairaanhoitoon sekä väestö- että yksilötasolla.

Lähteet:

1. Kääriäinen H. Geenitestaus. Terveyskirjasto. Duodecim. 2.12.2020.
2. Bilkey GA, Burns BL, Coles EP, Bowman FL, Beilby JP, Pachter NS, Baynam G, Dawkins HJS, Nowak KJ and Weeramanthri TS. Genomic Testing for Human Health and Disease Across the Life Cycle: Applications and Ethical, Legal, and Social Challenges. Front. Public Health 7:40. doi: 10.3389/fpubh.2019.00040
3. Kasdaglis M. Yksilöllistettyä hoitoa hakuammunnan sijaan – genomitieto mullistaa hoitotyön. Unit Magazine, Tampereen yliopisto. 2021. https://www.tuni.fi/unit-magazine/artikkelit/yksilollistettya-hoitoa-hakuammunnan-sijaan-genomitieto-mullistaa-hoitotyon. Vierailtu 25.1.2022. 
4. Laurila P-P, Matikainen N, Heliö T, Kahri J ja Nieminen MS. Familiaalinen hyperkolesterolemia: Suomessakin alidiagnosoitu. Sydänääni 2015, 26:3A Teemanumero.
   Suomen rintasyöpäryhmän hoitosuositus https://rintasyoparyhma.yhdistysavain.fi/hoitosuositus/. Vierailtu 3.8.2022.
5. Tiitinen A. Munasarjasyöpä. Terveyskirjasto. Duodecim. 20.5.2021.
6. Polygenic Risk Score Task Force of the International Common Disease Alliance (2021) Responsible use of polygenic risk scores in the clinic: potential benefits, risks and gaps. Nat Med 27,Nov 21; 1876–84.  
7. Syvänne M (2020) Käypä hoito: FINRISKI-laskuri ja valtimotautien kokonaisriskin arvio. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 3.5.2022. https://www.kaypahoito.fi/nix02537
8. Khera AV, Chaffin M, Aragam KG, Haas ME, Roselli C, Choi SH, Natarajan P, Lander ES, Lubitz SA, Ellinor PT, Kathiresan S. Genome-wide polygenic scores for common diseases identify individuals with risk equivalent to monogenic mutations. Nat Genet. 2018 Sep;50(9):1219-1224. doi: 10.1038/s41588-018-0183-z. Epub 2018 Aug 13. PMID: 30104762; PMCID: PMC6128408.
9. Mars N, Widén E, Kerminen S, Meretoja T, Pirinen M, Della Briotta Parolo P, Palta P; FinnGen, Palotie A, Kaprio J, Joensuu H, Daly M, Ripatti S. The role of polygenic risk and susceptibility genes in breast cancer over the course of life. Nat Commun. 2020 Dec 14;11(1):6383. doi: 10.1038/s41467-020-19966-5. PMID: 33318493; PMCID: PMC7736877.
   Räisänen, S., Laaksonen, M., Airikkala, E., & Halkoaho, A. (2020). Geenitieto jalkautuu terveydenhuoltoon -väestön ja henkilöstön osaamista kehitettävä. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 57(1). https://doi.org/10.23990/sa.89108
10. Kääriäinen H & Aittomäki K (2020) Merkittävä geneettinen löydös – kuka neuvoo potilasta? Duodecim 2020;136:1652–9.
11. P5-tutkimus – Geenitietoa terveyden tueksi. https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/p5.fi-tutkimus-geenitietoa-terveyden-tueksi
12. P6 – Genomiikka terveydenhuoltoon. https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/p6-genomiikka-terveydenhuoltoon
13. FinnGen-hanke. https://www.finngen.fi/fi
14. Genomilaki. Sosiaali- ja terveysministeriön hanke. Viitattu 25.2.2022. https://stm.fi/hanke?tunnus=STM071:00/2018