18.08.2023 klo 10.00

Suomessa borrelioosin eli Lymen taudin tilanteen seuranta perustuu kliinisesti todettuihin, lähinnä rengasihottuman perusteella diagnosoituihin, ja laboratoriossa varmistettuihin borrelioositapauksiin. Uudessa tutkimuksessa hyödynnettiin seroprevalenssitutkimuksista saatuja tietoja sen selvittämiseksi,  missä määrin borrelioositapauksia mahdollisesti jää kirjautumatta terveydenhuollon rekistereihin. Tutkimuksen mukaan vuonna 2021 oireisia borrelioositapauksia oli koko maassa 2,7 jokaista rekistereihin ilmoitettua yli 30-vuotiaiden sairastamaa borrelioositapausta kohden. Tutkimustulokset julkaistiin vertaisarvioidussa Vector-Borne and Zoonotic Diseases -julkaisussa huhtikuussa 2023. 
 

Borrelioosi on yleisin puutiaisen levittämä tauti Euroopassa. Sen aiheuttavat punkin suolistossa elävät spirokeettabakteerit, jotka siirtyvät ihmiseen punkin puremasta. [1] Suomessa kliiniset laboratoriot ovat systemaattisesti kirjanneet rekistereihin laboratoriotutkimuksella varmistetut borrelioositapaukset vuodesta 1995 alkaen, ja lääkärit ovat kirjanneet vahvistetut tautitapaukset potilastietojärjestelmään, mistä tiedot siirtyvät edelleen valtakunnalliseen Avohilmoon eli perusterveydenhuollon hoitoilmoitusrekisteriin [2,3,4].Tutkimuksessa todetaan, että kaikki oireiset borrelioositapaukset eivät välttämättä kuitenkaan päädy Avohilmoon useasta syystä. Esimerkiksi oireista borrelioosia sairastavat henkilöt eivät välttämättä hakeudu lääkärin hoitoon tai tautia ei välttämättä diagnosoida.

Puutiaistiheys ja siten myös borrelioosiin sairastuvuus on korkeampaa Suomen eteläisemmillä alueilla [3]. Tutkimuksessa vuonna 2011 esiintyneiden oireisten borrelioositapausten määrää arvioitiin kuudella Suomen alueella suhteuttamalla seroprevalenssitutkimuksissa löydettyjen borrelioositapauksien määrät rekistereihin ilmoitettujen borrelioositapausten lukumääriin. Näin laskettiin alueelliset niin sanotut aliarviointikertoimet, jotka kuvastavat tapausmäärien aliarviointia rekisteriaineistossa. Aliarviointikertoimet vaihtelivat alueittain välillä 1,0–12,2, kun oletettiin, että vasta-aineet ovat havaittavissa vielä 10 vuoden ajan tartunnasta.

Tutkimuksessa näitä vuoden 2011 aliarviointikertoimia sovellettiin vuoden 2021 tilanteeseen, jotta voitiin arvioida oireisten borrelioositapausten määrää tuona vuonna. Vuonna 2021 terveydenhuollon rekistereihin kirjattiin 7 346 borrelioositapausta. Soveltamalla kertoimia kullakin alueella raportoituihin borrelioositapauksiin ja laskemalla ne yhteen valtakunnallisesti, saatiin aikuisten oireellisten borrelioositapausten määräksi 19 653 vuonna 2021 (ilmaantuvuus: 526/100 000). Siten tutkimuksen mukaan vuonna 2021 oireisia borrelioositapauksia oli koko maassa 2,7 jokaista rekistereihin ilmoitettua yli 30-vuotiaiden sairastamaa borrelioositapausta kohden. Jos vasta-aineiden oletettaisiin olevan havaittavissa 5 tai 20 vuotta, oireisia borrelioositapauksia olisi aikuisilla ollut arviolta 36 824 tai 11 609 tapausta vuonna 2021.
 

Lue selvityksestä lisää:
Julia Olsen, Frederick J. Angulo, Andreas Pilz, Kate Halsby, Patrick Kelly, Juha Turunen, Heidi Åhman, James Stark, and Luis Jodar. Estimated Number of Symptomatic Lyme Borreliosis Cases in Adults in Finland in 2021 Using Seroprevalence Data to Adjust the Number of Surveillance-Reported Cases: A General Framework for Accounting for Underascertainment by Public Health Surveillance. Vector-Borne and Zoonotic Diseases. Apr 2023.265-272. http://doi.org/10.1089/vbz.2022.0051

Lähteet: 

1. Cardenas-de la Garza JA, De la Cruz-Valadez E, Ocampo-Candiani J, et al. Clinical Spectrum of Lyme Disease. Eur J Clin Microbiol Infect Dis 2019;38(2):201–208; doi: 10.1007/s10096-018-3417-1.
2. Feuth E, Virtanen M, Helve O, et al. Lyme borreliosis in Finland: A register-based linkage study. BMC Infect Dis 2020;20(1):819; doi: 10.1186/s12879-020-05555-w.
3. Tartuntatautirekisterin tilastotietokanta, THL. Saatavilla osoitteessa: https://www.thl.fi/ttr/gen/rpt/tilastot.html. Vierailtu 16.8.2023.
4. Sajanti E, Virtanen M, Helve O, et al. Lyme borreliosis in Finland, 1995–2014. Emerg Infect Dis 2017;23(8):1282–1288; doi: 10.3201/eid2308.161273.