13.11.2023 klo 9.00
Niveltulehdus, joka aiheuttaa kipua, turvotusta, jäykkyyttä, väsymystä ja nivelten toiminnan heikkenemistä, on arkipäivää noin 45 000 nivelreumaa sairastavalle suomalaiselle.[1] Nivelreuma on krooninen autoimmuunisairaus, joka saa kehon immuunijärjestelmän hyökkäämään nivelten ympärillä olevia terveitä kudoksia vastaan. Se aiheuttaa tulehdusta pääasiassa ranteissa, käsissä ja polvissa – tyypillisesti useissa nivelissä yhtä aikaa.[2]
Iän, sukupuolen, tupakoinnin ja ylipainon kaltaisten riskitekijöiden lisäksi myös perintötekijöillä näyttää olevan merkitystä nivelreuman synnyssä. Nivelreumaan kytkeytyykin useita geneettisiä tekijöitä, ja taudin on todettu esiintyvän suvuittain. Kun ymmärrys perintötekijöiden roolista nivelreuman puhkeamisessa lisääntyy, on todennäköisempää, että potilaat pystytään diagnosoimaan aikaisemmassa vaiheessa ja he voivat saada tehokkaampia, yksilöllisesti kohdennettuja hoitovaihtoehtoja.[3]
Monilla autoimmuunisairauksilla, nivelreumallakin, on osittain geneettinen tausta. Se tarkoittaa, että nivelreumalle perinnöllisesti alttiilla ihmisillä on hieman suurempi riski sairastua kuin niillä, joilla näitä tiettyjä perintötekijöitä ei ole. Yhtä ainoaa nivelreumageeniä ei kuitenkaan ole olemassa. Tutkijat ovat sen sijaan tunnistaneet yli 150 geenialuetta, jotka liittyvät nivelreumaan ja joiden mutaatiot yhdessä ympäristötekijöiden kanssa lisäävät riskiä sairastua.[4,5]
Geenialueita, joilta on löydetty nivelreumaan assosioituvia muutoksia, löytyy muun muassa geeneistä STAT4, TRAF1/C5 ja PTPN22. STAT4-geeni tuottaa viestimolekyylin, joka säätelee ja aktivoi immuunijärjestelmää. STAT4-geenin mutaatioita esiintyy muissakin autoimmuunisairauksissa, kuten lupuksessa. TRAF1/C5-geeneillä on merkittävä rooli kroonisen tulehduksen synnyssä. PTPN22-geeni taas koodaa immuunivasteen säätelijämolekyyliä, jolloin sen toimintaa haittaavilla mutaatioilla on vaikutusta nivelreuman etenemisessä ja ilmentymisessä. PTPN22 onkin yksi tärkeimmistä nivelreuman riskigeeneistä. ”Kaikkein vahvimmin nivelreuman perinnöllisyyteen vaikuttaa kuitenkin ns. HLA (Human Leukocyte Antigen) -alueen geeni HLA-DR, erityisesti sen koodaama serotyyppi HLA-DR4”, toteaa Pfizerin geneetikko Xinli Hu. Kyseisen serotyypin omaavilla ihmisillä on suurempi riski sairastua nivelreumaan verrattuna niihin, jotka eivät ilmennä sitä.[6,7]
Vaikka nivelreuman geneettisten tekijöiden ymmärtäminen voi auttaa valaisemaan sairauden syntymekanismeja, Hu huomauttaa, että kaikki, joilla on nivelreuman geneettinen alttius, eivät kuitenkaan sairastu. Kaikilla nivelreumapotilailla ei myöskään ole geneettistä alttiutta sairaudelle. Tarvitaankin lisätutkimuksia selvittämään, miksi nivelreuma puhkeaa joillekin ihmisille, mutta toisille ei.[8]
"Nivelreuma, monen muun autoimmuunisairauden tapaan, on osittain perinnöllinen sairaus, joten valitettavasti sillä on taipumusta esiintyä suvuittain", Hu sanoo. Kansainväliset tutkimukset osoittavat nivelreuman esiintyvyyden olevan 0,5 prosenttia koko väestössä ja 0,8 prosenttia niiden keskuudessa, joilla on nivelreumaa suvussa. Identtisillä kaksosilla tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että jos toisella kaksosella on nivelreuma, 12–15 prosentin todennäköisyydellä myös toinen kaksonen sairastuu. Ei-identtisillä kaksosilla tämä todennäköisyys oli vain 4 prosenttia.[9] Sukuhistorialla on siis merkitystä nivelreuman synnyssä – ja periytyvyys voi jopa vaikuttaa nivelreuman taudinkuvaan ja hoitovasteeseen. Kuitenkin myös muut tekijät, kuten ikä, sukupuoli ja tupakointi, vaikuttavat sairauden syntyyn.[2,10]
On näyttöä siitä, että myös muut kuin perinnölliset riskitekijät voivat vaikuttaa nivelreuman puhkeamiseen. Uusimmat tutkimukset osoittavat, että riski sairastua nivelreumaan muodostuu perimän, sukuhistorian ja ympäristötekijöiden yhdistelmästä. On siis mahdollista, että nivelreumalle geneettisesti alttiilla henkilöllä tauti ei puhkea ilman muita, esimerkiksi ympäristöstä johtuvia, riskitekijöitä.[9,11]
Nivelreuman riskin on osoitettu kasvavan iän myötä ja sairastuneita on eniten yli 60-vuotiaissa. Hu kuitenkin toteaa, että yhteys ikään ei ole yksiselitteinen. "60 ikävuoden jälkeen ilmenevä nivelreuma on yleensä kliinisesti ja demografisesti aivan erilainen, ja sitä voisi kutsua myös ikääntyneiden nivelreumaksi tai myöhään puhkeavaksi nivelreumaksi. Ikä ei ehkä vaikuta niin suoraviivaisesti taudin syntyyn kuin olemme luulleet, vaikka nivelreuma puhkeaakin tyypillisimmin 30–50 vuoden iässä. Tässä ikäryhmässä naiset sairastuvat paljon miehiä useammin."
Naisilla riski sairastua nivelreumaan on kaksi- jopa kolminkertainen miehiin verrattuna. Useat tutkimukset osoittavat, että tupakointi lisää merkittävästi nivelreumariskiä ja saattaa pahentaa taudin vaikeusastetta. Myös ylipaino lisää nivelreumariskiä: mitä ylipainoisempi henkilö on, sitä suurempi riski on sairastua.[2]
Vaikka nivelreumaan ei ole parannuskeinoa, varhainen diagnoosi on ratkaisevan tärkeää. Tällöin reumatologi voi määrätä ajoissa lääkehoidon, jolla voidaan aktiivisesti hidastaa taudin etenemistä ja estää nivelten epämuodostumia, jolloin estetään myös mahdollinen myöhäisempi reumakirurgisten leikkausten tarve. Tehostuneen lääkehoidon myötä kyseiset reumaleikkaukset ovatkin merkittävästi vähentyneet. Lääkehoidon lisäksi reumatologi voi suositella fysio- ja toimintaterapiaa. Säännöllinen liikunta, stressinhallinta ja painonpudotus voivat myös vähentää nivelreuman oireita ja auttaa kivunhallinnassa.[8,12]
"Perintötekijöiden ja nivelreuman välistä yhteyttä pyritään ymmärtämään pääpiirteittäin kahdenlaisten tutkimusten avulla", kertoo Hu. "Toisissa tunnistetaan tautiriskiin assosioituvia geneettisiä muutoksia koko yksilön perimässä, genomissa, ja toisissa tutkitaan tällaisten geneettisten muutosten biologisia seurauksia soluissa, kudoksissa ja organismeissa." Nivelreuman geneettisten tekijöiden analysointi onkin auttanut tutkijoita ymmärtämään, mihin geeneihin hoitoja voitaisiin kohdistaa.[13] Kliiniset tutkimukset taas tähtäävät nivelreuman syvällisempään ymmärtämiseen ja potilaiden auttamiseen uusien, parempien hoitovaihtoehtojen kehittämisen kautta. Lisääntyvä tieto nivelreuman perinnöllisyydestä antaa myös mahdollisuuksia tulevaisuudessa räätälöidä uusia hoitomuotoja potilaskohtaisesti.
Muokattu Pfizerin artikkelista Is Rheumatoid Arthritis Genetic or Hereditary and What Role Does Environment Play?.
Lähteet