15.11.20201

Penisilliinistä lähtenyt ja vuosina 1950–1980 kulta-aikaansa elänyt antibioottikehitys on haasteiden edessä. Kliinisessä kehityksessä on vain 43 molekyyliä ja näistä vain osa kohdentuu moniresistenttien infektioiden hoitoon. Tutkimukseen ja kehitykseen on panostettava niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla. Myös parhaillaan pilotoitavia rahoitusmalleja olisi kehitettävä ja otettava entistä laajemmin käyttöön, jotta antibioottien kehitykseen kannattaisi investoida.
 

Bakteeri-infektioiden hoito ja ennaltaehkäisy mullistui penisilliin keksimisen ja käyttöönoton myötä. Antibioottien kehityksen osalta kulta-aika sijoittuu noin 1950–1980-luvuille, jolloin kehitettiin monia uusia valmisteita ja löydettiin uusia antibioottiluokkia. Tämän kehityksen myötä tuudittauduttiin mahdollisesti liiaksi hyvän olon tunteeseen, sillä parhaimmillaan näytti siltä, että valtaosa infektioita aiheuttavista bakteereista voitiin silloisilla antibiooteilla tuhota.

Antibioottien käytön alusta asti bakteerit ovat olleet vastustuskykyisiä antibiooteille, joko luontaisen tai hankitun vastustuskyvyn myötä, heikentäen tai kokonaan estäen antibiootin vaikutuksen. Bakteerit ovat antibioottien käytön myötä kehittäneet entistä enemmän mekanismeja lisätäkseen vastustuskykyään, ja viime vuosien aikana onkin myös julkisuudessa herätty antibioottiresistenssin tuomaan uhkaan ja ongelmaan.

Antibioottiresistenssin lisääntymistä voidaan ehkäistä monin eri tavoin, kuten käyttämällä antibiootteja oikein, ennaltaehkäisemällä infektioita ja pienentämällä antibioottien valmistuksesta tulevaa ympäristökuormaa. Kaikki keinot resistenssin ehkäisyyn on käytettävä, mutta meidän tulee myös kehittää uusia antibiootteja, jotta toimivia valmisteita on käytettävissä, kun ihminen saa resistentin bakteerin aiheuttaman infektion.

1980-luvun jälkeen aina 2000-luvun alkupuolelle on uusien antibioottien kehityksessä ollut aiempaa hiljaisempaa ja puhutaan niin sanotusta innovaatiokuilusta. Tuotekehityksen väheneminen on yhtenä tekijöistä johtanut tämän päivän ongelmaan resistenttien infektioiden hoidossa, sillä toimivien antibioottien määrä on resistenssin lisääntymisen myötä vähentynyt. Uuden lääkkeen kehitys vie vuosikausia, joten elämme aikaa, jossa uusia antibiootteja ei ole kovin paljon lähiaikoina näköpiirissä.

Viime vuoden lopulla julkaistun Pew Trustin tekemän julkaisun mukaan tuotekehityksen eri kliinisissä  vaiheissa on yhteensä 43 antibioottia. Vertailun vuoksi vuonna 2020 pelkästään immuno-onkologiassa valmisteita oli tuotekehityksen eri kliinisisissä vaiheissa 1 784 kappaletta. Kahden eri lääkeryhmän tuotekehityksen laajuutta ei tietysti voi täysin mustavalkoisesti verrata toisiinsa, mutta jotta uusien antibioottien kehitystä voitaisiin lisätä tarvitaan varmasti itse tuotekehityksen lisäksi lisäpanostusta niin mikrobiologian perustutkimukseen kuin myös infektiotautien tutkimukseen. Esimerkkinä käytetyssä immuno-onkologiassa näkyy aktiivinen syöpätutkimus ja perustutkimus sekä niiden tuomat löydökset. Tarvitsemme siis lisää panostusta antibioottien tutkimukseen ja kehitykseen.

Kliinisessä tutkimusvaiheessa olevista 43 antibiootista ainoastaan 15 tehoaa mahdollisesti karbapeneemiresistenttejä tai ESBL-entsyymeitä tuottavia Enterobacteriacea, Acinetobacter baumannii ja Pseudomonas aerugisona -bakteereita vastaan. Sekä karbapeneemiresistentit että ESBL-tuottavat bakteerit ovat vastustuskykyisiä monille nykyisistä antibiooteista ja uusia toimivia vaihtoehtoja kaivataan. Vain joka neljäs kehityksessä olevista antibiooteista edustaa uutta luokkaa tai vaikutusmekanismia. Yksikään näistä ei ole suunnattu niin kutsuttuja ESKAPE (Enterococcus faecium, Staphylococcus aureus, Klebsiella pneumoniae, Acinetobacter baumannii, Pseudomonas aeruginosa ja Enterobacter -lajit ) -bakteereita vastaan. Kyseiset bakteerit ovat tyypillisiä resistenssiominaisuuksia omaavia bakteereita.

Merkittävää on myös se, että 95 % kliinisissä tutkimuksissa olevista antibioottikandidaateista on pienten yritysten hallussa ja noin kahdella kolmasosalla yrityksistä ei ole muita tuotteita markkinoilla. Tämä tarkoittaa sitä, että nykyisessä tilanteessa näiden yritysten taloudellinen selviytymiskyky on epävarmaa ja siten myös merkittävä riski antibioottien tuotekehitykselle laajemminkin.

Uusien antibioottien kehitystä on lisättävä merkittävästi. Tarvitsemme niin uusia valmisteita, uusilla vaikutusmekanismeilla toimivia valmisteita ja näiden kehitystä tukemaan panostusta myös perustutkimukseen. Perustutkimuksesta voimme hyötyä esimerkiksi uusien vaikutuskohteiden löytämisessä. Kaikkeen tähän tarvitaan niin yritysten ja tutkimusyhteisön panostusta ja riskinottoa, mutta myös yhteiskunnallista taloudellista panostusta, koska uuden antibiootin kehittäminen on harvoin taloudellisesti kannattavaa. Esimerkiksi Ruotsissa ja Iso-Britanniassa on lähdetty pilotoimaan erilaisia uusien antibioottien rahoitusmalleja, joilla pyritään luomaan nykyistä suurempi insentiivi yrityksille tuotekehityksen lisäämiseksi. Yhdysvalloissa tällainen pilotti odottaa lopullista hyväksymistä. Myös Euroopan komission lääkestrategiassa painotetaan uusien antibioottien hankintamallipilottia tuotekehityksen tukemiseksi. On elintärkeää turvata nykyisten antibioottien toimivuus, mutta myös löytää uusia antibiootteja erityisesti resistenttejä bakteereita vastaan. Toivottavasti eri toimijat yhdistävät voimansa, jotta kaikki kivet saadaan käännettyä ja antibioottien kehitystä lisättyä merkittävästi.