17.04.2020 klo 16.00

Kevät tulee, vaikka talvea ei etelässä ole ollutkaan. Tammikuussa nähtiin ensimmäiset punkkiuutiset, sillä puutiaiset ovat aktiivisia päivälämpötilan ollessa viiden asteen yläpuolella. Tämä pieni hämähäkkieläin on sellaisenaan harmiton, mutta vaarallisen siitä tekee sen mahdollisesti levittämät sairaudet.

Punkkien kerrotaan levinneen ja lisääntyneen. Yhtäällä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL, lisää alueita kansalliseen rokotusohjelmaan maksuttomien rokotusten piiriin puutiaisaivotulehduksen ehkäisemiseksi.  Toisaalta taas osa asiantuntijoista viestii, että riski saada TBE on niin pieni, ettei omaehtoinen rokottautuminen kannata näiden alueiden ulkopuolella.

Rokotukset maksetaan tai rokottautumista suositellaan alueilla, joilla on jo ollut puutiaisaivotulehdus- eli TBE-tapauksia (tick-borne encephalitis).  Maksuttoman rokotuksen saavat kaikki kolme vuotta täyttäneet, jotka asuvat tai oleskelevat pidempiaikaisesti alueilla, joilla puutiaisaivotulehduksen ilmaantuvuus ylittää 15 tapausta 100 000 asukasta kohden. Omakustanteisia rokotuksia suositellaan asukkaille ja mökkiläisille alueilla, joilla on ilmennyt yli 5 tapausta 100 000 asukasta kohden ja luonnossa erityisen paljon yli neljän viikon ajan liikkuville niillä alueilla, joilla on todettu 1-5 tapausta 100 000 asukasta kohden ja tapauksia on ollut kahtena peräkkäisenä vuonna tai vähintään kaksi tapausta yhtenä vuonna. Suosituksen mukaan riski on niin pieni, ettei edes omaehtoinen ja -kustanteinen rokottautuminen kannata, jos puutiaisaivotulehduksen ilmaantuvuus on alle 1 tapaus 100 000 asukasta kohden.

Tilanne on takaperoinen: ennaltaehkäisevää rokottautumista suositellaan vain alueilla, joilla tapauksia on jo havaittu. Sitä voisi verrata vaikka turvavyön käyttöön. Miltä kuulostaisi seuraavanlainen suositus: tällä tienpätkällä on jo ajettu kolari, tässä täytyy pitää turvavyö kiinni – tällä tiellä puolestaan ei kolaria ole vielä ajettu, joten turvavyön käyttö ei ole tarpeen?

Turun yliopiston tekemä laaja tutkimus puutiaisten esiintyvyydestä osoittaa, että puutiaiset ovat levinneet koko maahan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Viimeisimmät tutkimukset osoittavat, että puutiaisia on – vastoin yleistä käsitystä - myös erityisen runsaasti[1] kaupunkien puistoissa, ei ainoastaan ”luonnossa”, metsissä ja niityillä. Puutiaisen voi siis kohdata melkein missä vain, niin kaupungissa kuin umpimetsässäkin.

Suomessa vain noin 1.5 % puutiaisista kantaa puutiaisaivotulehdusta aiheuttavaa TBE-virusta. TBE-viruksen esiintyvyys on laikuittaista. Yhdessä kohtaa niityn reunaa puutiaisista sitä voi löytyä, kun taas muutaman kymmen metrin päässä kerätyistä puutiaisista virusta ei löydy. Puutiaiset eivät itse juurikaan liiku, mutta ne kulkeutuvat eläinten turkeissa ja höyhenpeitteissä uusille alueille, ja niiden mukana liikkuvat myös virukset. Tästä johtuen puutiaisaivotulehduksen ilmaantuminen on arvaamatonta.

Suomessa todetaan  60-80 puutiaisaivotulehdustapausta vuosittain. Ilmaantuvuutena tämä tarkoittaa keskimäärin 1.45 tapausta/100 000 asukasta kohden, vaihdellen alueittain suuresti 0 ja 175 tapauksen välillä 100 000 asukasta kohden vuodessa.

Rokottautuminen on yksilön asia

TBE-virus voi tarttua punkin puremasta tai harvinaisissa tapauksissa pastöroimattomien maitotuotteiden (etenkin vuohen ja lampaan maito) välityksellä. Tauti ei tartu ihmisestä toiseen. Rokote suojaa vain rokotteen saanutta, eikä laumasuoja toimi tämän kaltaisessa taudissa. Siksi rokottautuminen puutiaisaivotulehdusta vastaan on lähtökohtaisesti yksilöä koskeva asia. Suojautuminen rokottautumalla on yksilön itse tekemä, kulloiset olosuhteet (asuin- ja lomailupaikka, harrastukset, elämäntavat, ulkoiluaktiivisuus jne) huomioiva päätös, johon tulisi pikemmin rohkaista kuin vähätellä yksilön omaa riskiarviota.

Jäykkäkouristus on, TBE:n tavoin, tauti, jota vastaan rokottaminen on yksilöä koskeva asia. Laumasuojaa ei jäykkäkouristusta vastaan synny. 1940-luvulla, ennen kaikille kansalaisille tarkoitettujen rokotusten käyttöönottoa, Suomessa oli vuosittain noin 50 jäykkäkouristustapausta.[2] Yleinen rokotusohjelma alkoi kehittyä ja laajeta 50-luvulla ja jäykkäkouristusrokote otettiin ohjelmaan tuolloin. Rokotusten ansiosta jäykkäkouristustapaukset ovat hävinneet Suomesta. Bakteeri tosin ei ole hävinnyt mihinkään; siellä se edelleen maaperässä asustaa ja siksi suojautuminen on edelleen tärkeää.

Suosituksen mukaan TBE-rokote on tarpeen vain henkilöille, jotka oleilevat riskialueilla luonnossa kesäaikana vähintään 4 viikkoa. Todellisuudessa huonolla tuurilla yksi punkin purema riittää. Todennäköisyys on pieni, mutta mahdollisuus saada tartunta on olemassa. Euroopan tartuntatautiviraston mukaan, jos jollakin alueella mahdollisuus saada puutiaisen välittämä tauti on suurempi kuin nolla, on alue katsottava riskialueeksi. Tämä määritelmä ei ota kantaa riskin suuruuteen.[3] Tämän määritelmän mukaan koko Suomi, pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta, on TBE:n riskialuetta.

Lähteet

1. High tick abundance and diversity of tick-borne pathogens in a Finnish city. Tero Klemola, Jani J. Sormunen, Janka Mojzer, Satu Mäkelä, Eero J Vesterinen. https://doi.org/10.1007/s11252-019-00854-w. Vierailtu 26.3.2020.
    

2. Jäykkäkouristus (tetanus). Lääkärikirja Duodecim 8.11.2019. infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio. https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00573. Vierailtu 26.3.2020.
    

3. How to define an area where transmission of arthropod-borne disease is occurring? Domanovic D, Giesecke J. Euro Surveill 2012;17(20):pII=20171.