16.02.2022 klo 15.00
Aluevaalien jälkeen hyvinvointialueilla on edessä kiireinen kevät. Pohjaa uusille tavoille toimia luodaan nyt, kun sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu siirtyy kunnilta hyvinvointialueille 1. tammikuuta 2023.
Vaikka sote-uudistusta on tehty Suomessa pitkään ja hartaasti, selkeimmät syyt uudistukselle ovat pysyneet samoina. Väestö ikääntyy, ja kun samalla työikäisten suhteellinen määrä laskee, seurauksena on huoltosuhteen heikkeneminen.
Ikärakenteen muutoksesta johtuva sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten trendinomainen nousu on osaltaan väistämätöntä, mutta trendikäyrän kulmakertoimen suuruuteen on mahdollista vaikuttaa. Siihen nyt toimeenpanovaiheeseen edennyt sote-uudistuskin kokonaisuutena pyrkii.
Yksi sote-uudistuksen keskeisiä toiminnallisia tavoitteita on vähentää raskaan erikoissairaanhoidon kuormaa painottamalla perustason terveydenhuollon ja ennaltaehkäisevän työn roolia. Tavoite on oikea. Ilman erilaisten ennaltaehkäisevien toimenpiteiden nykyistä huomattavasti laajamittaisempaa hyödyntämistä sekä perusterveydenhuollon merkityksen vahvistamista sosiaali- ja terveyspalveluiden kantokyky on koetuksella.
Hyvä tavoite ei kuitenkaan vielä riitä, vaan rinnalle tarvitaan tehokas ja tuloksekas toimeenpano. Uusilla hyvinvointialueilla tehtävä hyvinvointialuestrategia on ensimmäisiä mahdollisuuksia linjata, miten ja millä tavoin ennaltaehkäisyn tavoitteisiin ja toimenpiteisiin konkreettisesti asemoidutaan alueella. Samoin on uudistettava perusterveydenhuollon toimintoja.
Vaikka sote-uudistuksessa on yhä useita avoimia kysymyksiä – yhtenä esimerkkinä tulevaisuuden lääkerahoitus – ennaltaehkäisyn tulevaisuutta määrittävät megatrendit ovat jo nähtävissä. Tuoreet tiedolla johtamisen ratkaisut, elintapaohjauksen uudet muodot, kehittyvä genomiikan ymmärrys sekä lääke- ja rokoteinnovaatiot tuovat uusia työkaluja niin primaari- kuin sekundääripreventioon.
Onnistunut potilaiskeskeinen hoito vaatii jatkossa entistä saumattomampia hoitopolkuja ja kokonaisuuksien hallintaa, jossa eri toimenpiteiden kustannusvaikuttavuudella on merkittävä rooli. Kustannuksia on katsottava kokonaisuutena, ja vaikutusten arviointia on syytä ulottaa myös sote-sektorin ulkopuolelle.
Ennaltaehkäisyä ja sairaudenhoitoa ei tule asettaa vastakkain, vaan niitä tulee ajatella samalla skaalalla: mitä paremmin ja tarkemmin terveydenhuollon ennaltaehkäisevät investoinnit kohdentuvat, sitä paremmin resurssit riittävät sairaanhoitoon.
Jotta erikoistason sairaanhoidon kuormitusta saadaan tosiasiallisesti vähennettyä, ennaltaehkäisyyn ja perusterveydenhuoltoon on investoitava nykyistä enemmän. Tämä vaatii uudenlaista ajattelua myös budjetoinnin osalta, sillä ennaltaehkäisyyn panostaminen on kulun sijaan investointi, jonka vaikuttavuudelle on asetettava mitattavat tavoitteet.
Budjetoinnissa on huomioitava, että terveydenhuollon ennaltaehkäisevien investointien hedelmät korjataan pitkällä aikajänteellä, ei yhden budjettivuoden tai edes vaalikauden aikana. Parhaimmassa tapauksessa terveyshyötyä tuoville ennaltaehkäisyn investoinneille olisi myös selkeät ja pitkäjänteiset kannustimet valtion sote-ohjauksessa.
Terveenä ikääntyminen on tavoite, jonka saavuttaminen vaati toimia niin yksilöiltä kuin rakenteiltakin. On kuitenkin tärkeää, että uudet, nyt pystytettävät rakenteet, toimintatavat ja ohjausmekanismit vievät määrätietoisesti tähän suuntaan.
Pfocus-kirjoitussarjassa Pfizerin asiantuntijat kirjoittavat tieteestä, tutkimuksesta ja terveysalasta. Blogissa esitetyt mielipiteet eivät välttämättä vastaa Pfizerin virallista kantaa, vaan asiantuntijat esittävät omia henkilökohtaisia näkemyksiään.
Kaikki blogit löydät osoitteesta: Blogit