04.11.2021 klo 11.00

Koronaviruspandemia on täyttänyt sekä uutisvirran että monen terveydenhuollon ammattilaisen työpäivän jo 20 kuukauden ajan. Vaikka paluuta aikaan ennen pandemiaa ei ole luvassa, terveydenhuollon tutut haasteet ovat entisellään, kenties yhä akuutimpana.

Suomen demografinen kehitys tulevina vuosikymmeninä on selkeä: työikäisen väestön määrä vähenee ja yli 65-vuotiaiden suhteellinen osuus nousee. Väestömme ikääntyy, mikä näkyy tulevaisuudessa nousevina sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksina. Esimerkkinä tästä ovat muistisairaudet, joiden määrä on kasvanut merkittävästi viimeisten kymmenen vuoden aikana.

Lähivuosina on hoidettavana myös viimeisen 20 kuukauden aikana kertynyt hoitovelka – ja tämän lisäksi on löydettävä pandemian aikana mahdollisesti diagnosoimatta jääneet potilaat. Tästä viitettä antaa se, että vuonna 2020 tehtiin huomattavasti vähemmän syöpädiagnooseja kuin vuonna 2019.

Ilman nykyistä kattavampaa panostamista sairauksien ennaltaehkäisyyn yhtälö on kestämätön niin julkisen talouden kuin yksilöiden kannalta. Mikä siis neuvoksi? 

Ennaltaehkäisevän terveydenhoidon koko potentiaali käyttöön

Vaikuttavalla ennaltaehkäisyllä voidaan vähentää sairaanhoidon kuormitusta, jolloin sairaanhoidon resurssit kohdentuvat sinne, missä niitä eniten tarvitaan.  Ennaltaehkäisy on laaja kokonaisuus, johon kuuluvat niin elintavat, lääketieteelliset interventiot kuin rokotteet – sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyö. Kenttä on moninainen, ja vaikuttajan paikalla on niin terveydenhuollon ammattilaisia kuin päättäjiä, sekä luonnollisesti yksilö itse. 

Elintavoilla on tutkitusti merkittävä vaikutus terveyteen ja hyvinvointiin, mutta kuten kaikki tiedämme, kestävien elämäntapamuutosten aikaansaaminen ei aina ole helppoa. Lääkkeellinen ennaltaehkäisy on pääosin keskittynyt sairauksien komplikaatioiden ehkäisyyn, kuten vaikkapa antikoagulaatiohoito eteisvärinäpotilailla tai diabetespotilaiden kohonneen verenpaineen hoito. Rokotteet ovat ehkäpä selkein esimerkki lääketieteellisistä interventioista. Niillä on voitu lähes hävittää esimerkiksi tuhkarokko ja polio. Vaikuttavaan ennaltaehkäisyyn tarvitaan kaikkia työkaluja, ja näiden hyödyntämiseksi on resurssien oltava riittävät.

Erilaiset tiedolla johtamisen ratkaisut, elintapaohjauksen uudet muodot sekä uudentyyppiset lääke- ja rokoteinnovaatiot tarjoavat tulevaisuudessa nykyistä vaikuttavampia keinoja niin primaari- kuin sekundääripreventioon Koko ajan lisääntyvä genomiikan ymmärrys tuonee tulevaisuudessa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia ennakoida yksilön sairastumisriskiä entistä varhaisemmassa vaiheessa. Jotta tätä kasvavaa tietomäärää voidaan hyödyntää, vaaditaan terveydenhuollon ammattilaisilta uutta lääketieteellistä ja viestinnällistä osaamista, sillä ihmisten motivoiminen ja sitouttaminen entistä aiemmin alkavaan ennaltaehkäisyyn on avainasemassa muutoksen aikaansaamiseksi. 

Miten varmistaa vaikuttavuus?

Ollakseen nykyistä vaikuttavampaa, ennaltaehkäisyn eri työkaluja on otettava vahvemmin käyttöön. Ennen kaikkea ennaltaehkäisyyn investoiminen vaatii pitkäjänteistä sitoutumista sen resursointiin sekä uudenlaisten toimintamallien käyttöönottoon terveydenhuollossa. Ennaltaehkäisyyn tulokset näkyvät useimmiten vasta pitkäaikaisessa seurannassa, kuten Terva-hankeessa, jossa satunnaistetussa asetelmassa toteutetun terveyskasvatuksen tulokset eivät näkyneet vielä kahden vuoden seuranta-aikana, mutta tulivat esiin kohorttien 10 vuoden seurannassa

Olennaista on se, mitä investoinnilla saavutetaan. Valikoidulle ennaltaehkäisyn keinovalikoimalle on asetettava selkeät tavoitteet: niiden on oltava kustannusvaikuttavia, mitattavia ja tasa-arvoisesti saatavilla, kuten esimerkiksi lapset, aikuiset ja iäkkäät huomiova rokotusohjelma. Tehdyllä investoinnilla on saavutettava sillä tavoiteltu terveyshyöty. Eräs keino lääketieteellisten menetelmien osalta on käyttää sopimusmalleja, jotka perustuvat vaikuttavuuteen. Tämä mahdollistaa myös riskinjaon terveydenhuollon ja lääketieteellisen menetelmän tarjoavan yrityksen välillä.

Onnistunut ennaltaehkäisy on tekoja ja vaikuttavan ennaltaehkäisyn mahdollistamiselle vaaditaan selkeä, ylivaalikautinen poliittinen tuki ja strateginen suunta.